lauantai 29. joulukuuta 2012

Hou, hou, hou!!

Eilen oli se päivä, kun lähdettiin BigL:n kanssa kinkkua sulattelemaan. Tietolähteen mukaan aikomallamme kalliolla on "läskisti jäätä". No, olihan sitä jäätä läskisti. Nimittäin jos ois oltu menossa pilkille. Kalliolla ei. Eipä tuo paljon haitannut, liidaamaan vaan ja vähän oli jännää ku oli mun eka kerta luonnollisilla varmistaessa, eikä noita hakkujakaan ole pahemmin tullut heiluteltua....ja köysikin oli vanha....ja sormia paleli...eikä sitä reittiä kukaan ollu koskaan kiivenny.... No, se oli kokolailla passeli träditreeni mulle siihen asti, kunnes ois oikeesti pitäny ruveta KIIPEEMÄÄN sitä yhtä jyrkempää ränniä siinä muuten positiivisessa kalliossa. Siihen se sit loppukin. Pakit tuli. Ei uskalla. Hyvää oli se, että kävin siinä rännin juurella hämmästelemässä, pakittelin seuraavaan varmistukseen miettimään, menin rännille uudestaan, sain kaivettua jonkinmoisen kuopan yhdelle frendille ja totesin sen jälkeen, että ei voittoa tällä kertaa. Hakuille ei muka löytyny pleismenttejä ja olin muka epävarma siitä frendistä. Paskat, kyllä mä siinä ylhäällä tiesin, että jos mä tohon frendiin putoon tällä massalla, niin se rippaa satavarmasti irti siitä ja positiiviselle ei oo kiva tippua. Oikeesti, kun tajusin, että kupoli ei nyt kestä sankartöitä ja hommassa on liian monta kysymysmerkkiä, niin ei se pakkien ottaminen korvennut yhtään. Se oli kuitenkin oma päätös, turvallisuusnäkökohdat huomioiden (Onneks BigL päätti pakittaa samasta kohtaa, niin ei ruvennu sittenkään korpeaan...).
Komeeta videotakin piti olla, mutta GoPro MK1 tais nyt tehdä viimeisen viidentoista sekunnin otoksensa mulle. Varmana ois ollu hienoo katottavaa ku jätkä konttaa ylös turveränniä, jossa puoli metriä puuteria.... Ja pelkkä iphonen repun päältä kuvaama otos oli aika köyhä. Ei elävää kuvaa tällä erää. Yhtäkaikki, sairaan siistiä puuhaa toi oli ja vaikka oltiin hyvin loivalla, niin kun "pomminvarmasta" mäntyvarmistuksesta oli seuraavaan kiilaan (joka oli kans aika hyvä) kuitenkin päälle 5 metriä, niin kyl sitä vähän enemmän funtsii niitä säntäilyjään ku jossain sisäseinällä, jossa on pultit metrin välein.
Huomasin sitten edellisenä iltana kamoja välpätessäni, että GoPron kypäräkiinnike oli jääny kotiin. No, jeesusteippi auttaa aina. Turha tietysti sanoakaan, että kun olin saanu ton virityksen valmiiks, se kiinnikekin löyty taskusta... Ei sillä, eipä toi suostunu mitään taas kuvaamaan.
 


Pukki toi lisää gearia!!! Aika näppärä lelu. Syöttelin paikan koordinaatit edellisenä iltana ja kun alettiin olla hoodeilla, vehje päälle ja kyllähän se helpotti paikan löytymistä.
 
Pienimuotoisia access-ongelmia toki oli ja jouduttiin pakitteleen jo ennen varsinaista kiipeilyäkin. Joskus taannoin eräällä foorumilla todettiin, että Suomalaiset kiipeilykaltsit on hyvin saavutettavissa. Varmaan joo, jos kiipee ulkona kesä-elokuussa ja paikkana on Rollarit ja Nuuksio. Mun mielestä näissä hommissa pitäis olla ehdottomasti neliveto...
 
Ja sit räkätään! Trädihommat on siitä kivoja, että saa ottaa paljon romua mukaan! Paljon kiiltäviä esineitä!
 
 Tollanen pikku patti se oli.


Ylöspäin :) BigL tokalla varmistuksella. Eka oli tossa männyssä. Kolmas ton oikean reunan lumisen kiven takana olevassa 3cm:n paksusessa pihlajassa. Neljäs oli paska frendi siellä kapeen rännin juuressa. Josta ei sit pidemmäks mentykään.

Alaspäin :( Onneks sen verran helppo keikka, että voi tuoda kaikki romut mukanaan.
 
V**tu mua korpee tää ainainen pakittelu...

BigL:llä myös uusi hieno harrastus. Leija on komee! By the way, tässä hommassa jeesais ihan hirveesti, jos tuulis edes pikkasen.

perjantai 7. joulukuuta 2012

Länsirintamalta ei mitään uutta.

Paitsi että viime sunnuntaina N:n kanssa Tapanilassa köysittelemässä piiitkästä aikaa. Pari semmosta semi-ok liidiä, josta toinen autenttisemmin omilla jatkoilla ja oli taas semmonen mun tykkäämä hidas, staattinen rävellys. N poisti poikuutensa liidauksesta ja eka yrkkä oli vähän rävellystä, mutta tokalla reitillä oli jo semmosta tekemisen meininkiä, että herra saa mielestäni olla tyytyväinen itseensä. Kuitenkin, kun vaihtaa yliksestä liidiin, tulee siinä semmonen pieni menttaalijuttu kun vapaata pudotusta on vähän matkaa tarjolla. Ja onhan se greidimaailmakin ihan toinen kun pitää yrittää ährätä niitten jatkojen kanssa. Todella tyylikäs eka kerta! Ylihuomenna sama aika, sama paikka.

tiistai 13. marraskuuta 2012

Haaste.

Kipuilua ei ole tullut harrastettua yhtä Caven keikkaa lukuun ottamatta ties koska. Ja tarkalleen ottaen köyden päässä on viimeksi oltu kesäkuun viimoinen päivä. No, lauantaina yks kaveri järjestää poikien illan, joka alkaa seinäkiipeilyllä, joten pääseepä taas sitäkin hämmästelemään. Sen jälkeen onkin sitten ohjelmassa roskaruokaa ja pokeria...
Onneks kuitenkin on vähän saanu kiusattua itteään fillarilla keskuspuistossa. JA TÄHÄN LIITTYEN HEITÄNKIN NYT BigL: LLE HAASTEEN!! Vuoden päästä loka-marraskuun taitteessa täpärillä Pirkkolan ja Paloheinän maastoihin pimeäajoon! Tämä legendaarinen vuosittain toistuva tapahtuma sai alkunsa just tänä syksynä ja osllistujia oli tasan minä. Tosin, tässäkin osallistujamäärä rajoitti todennäköisesti se, että keksin kyseessä olevan hieno tapahtuma vasta tapahtuman jälkeen, eikä ketään informoitu tapahtumasta...mut voishan sitä kasvattaa. Jos Wihtahousu tulee, on osallistujamäärä jo kasvanut 100%, mikä ei ole huono kasvuennuste. Eikä se oikein voi jättää tulematta nyt kun on haastettu.

Oheisessa videossa päivän näöllä kuvattua reittimateriaalia.
 

Ja näinhän siinä pimeäajossa kävi. Näytti ihan peruslätäköltä polulla, mutta olikin 30cm syvä. Etufillari putos alta ja äijä jatko suoraan. Onneksi Kärpän äärimmäinen nopeus, notkeus, osumatarkkuus ja reaktioaika pelasti pahemmilta kolhuilta...Eikä ees pyörä hajonnu.
I'm Ghostrider...
 


Ja maalissa odottaa palkinto!
 

Likaista puuhaa. Tässä on muuten pieni dilemma: Kun fillari on tossa kunnossa ja sitä säilyttää kämpässä sisällä, on mielenkiintoista kun ei pääsekään sunnuntaina avaamaan vesiletkun sulkua...
 
Tää on hyvää kamaa! Varsinkin jos pesee ajokengät lavuaarissa.
 


Pikku teaseri: Vaikka ei ole kiivetty, on kuitenkin treenattu. Näitä kun roudaa parkkikselta 150 metriä kotiin ja portaita kolmanteen kerrokseen, molemmissa käsissä kolme kymmenen kilon säkkiä, niin on ihme, jos ei näppivoimat kehity! Pitää ajatella positiivisesti. Eli rakkautta maailmaan ja kukkasia kaikkialle.... Toisaalta, pessimisti ei pety.
 

lauantai 6. lokakuuta 2012

Rälläystä

Joo, eilen tuli hankittua maastopyörä, koska kaikilla kuuluu olla sellanen... Ja alkutilanteesta päätellen, ei pöllömpi laji jos on kuten minä, "aavistuksen" välineurheiluun taipuvainen. GT Sensor 3.0 (Speksit) ovh. oli 1899€ ja syyshintaan lähti 1130€ ja pumppu tuli kaupan päälle. Löytöpaikka oli Konalan System1. Kiva asioida siellä muutenkin. Myyjä osasi asiansa ja vastaili asiallisesti tyhmiinkin kysymyksiini.

Tänään sitten Pirkkolan maastoihin rälläämään sillä. Oli kyllä ihan sikasiistiä hommaa!! Pari vuotta sitten mun piti hankkia maastopyörä, mutta jostain syystä päädyin kuiturunkoseen Nishikin maantiepyörään. Ihan jees, mutta ei se asfaltilla rullailu sitten tainnu olla mun juttuni (ois muuten laatupeli kaupan). Tossa suossa rämpimisessä ja kivillä liukastelussa on vähän sitä tekemisen meininkiä enemmän, mitä mä kaipaan. Ihan hyvä, etten laittanu heti lukkopolkimia kiinni... Ne kalliot on muuten oikeasti aika liukkaita märkinä... Ja sillä rebound-säädöllä on merkitystä... Mut täytyy ne laittaa jossain vaiheessa, kunhan saa vähän tuntumaa hommaan. Jeesais nousuissa aika mukavasti kuitenkin. Core näytti lenkin jälkeen nousua 275 m. ja laskua 285 m. 19:n metrin peakilla.

Siin se uutuuttaan kiiltelee parvekkeella.




Ja tältähän se sitten näyttää puolen tunnin polkurymistelyn jälkeen.

 


On muuten pirullisen nerokas paikka juomapullolle MTB-pyörässä tuo alarunkoputken alapuoli! Saa kivennäisaineet samalla kertaa. Ehkä lokasuojat menee hankintaan...


Ja tältä näytti kuski... Huomaatteko muuten, että täysin muista syistä johtuvista silmäpusseista huolimatta katse tähyää haukan lailla seuraavaan laskun ajolinjojen puhtautta.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Homecoming

Muutosta ja muusta säädöstä sain eilen otettua aikalisän ja karattu Lintukalliolle pariksi tunniksi. Tahkosin alkuun sitä Blossiossia, jota viimeksi tapailin, mutta ei siitä mitään tullut. Ei oikein saanu yläkertaa pysymään kasassa. Painuttiin sitten oikealle sektorille ja sain sentään Tuksuun toiston. Sen jälkeen hierottiinkin viereistä 6c+:a, joka oli pirun hauskaa ja hommassa rupes oleen taas tekemisen meininkiä, vaikka en mä sitä koskaan pääse. N veti jo pari aika hyvää yrkkää siihen. On se kova... Mut joo, pari viime kertaa ja tän reissun alku on ollu sellasta löysää lieroilua, mutta loppujen lopuksi rupes löytyyn vähän kateissa ollutta rokkenrollia siihen tekemiseen. Sit rupeskin satamaan. Suomi.

maanantai 10. syyskuuta 2012

Lintukallio igen

Pitkästä aikaa kivellä eilen N:n, sukulaispoikansa ja tämän jonkun kaverin kanssa. Ei taaskaan sujunu, mutta kiva oli päästä tuulettumaan välillä muuttopölyistä. Yhdestä 6a:sta jäi positiivisesti hampaankoloon seuraavaa kertaa varten... Huono fiilis taas jäi siitä, etten päässyt edes Tuksua, jonka olen aiemmin topannut. N:n sukulaispoika sen sijaan sai sen ansaitusti aikansa yrkkäiltyään topattua. Kehitys kehittyy...

perjantai 7. syyskuuta 2012

D.I.Y Otelauta

Mähän oon halunnu jostain syystä otelautaa aika pitkään, mutta en ole tullut moista hankkineeksi. Joitain aikoja sitten mulle selvisi, että kappas, niitähän on puisiakin (esim. Beastmaker). Kyllähän tollasen nyt Suomalainen mies ite tekee....

Siitä se lähtee. Leveä lankku työkaluja: Mitta, sirkkeli, yläjyrsin, kynä.
Insiröörin suunnittelema hahmotelma tuhannesosamillimetrin tarkkuudella...
Pokettien ja slouppereiden paikat alkaa hahmottua...
Tällä mennään! Loppuhiontaa ja pintakäsittelyä vailla. Noi kuopathan on jyrsitty ihan freehand-art -menetelmällä, eli jos olis jaksanu värkätä ohjureita, niin olisi saanu kauniimman, mutta ei vaikuttane käyttöön... Kolmen syvyisiä, kahden, kolmen ja neljän sormen poketteja. Kaksi v-mäistä sloupperia, yksi leveä loivempi sloupperi.
 
Mut mun otelaudasta löytyy jotain, joka yleensä kaupallisista puuttuu: KUNNON kahvat!!

Uomis

Bout viikko taapäin käytiin Uomiksessa (http://27crags.com/crags/uomarinne/topos) N: n kanssa iltakiikuilla. Siistiä! En päässyt mitään ylös! Ei oikein homma maistunu ja oli löysä fiilis. Kannatti kuitenkin mennä (aina kannataa). Pääsi vähän tuulettumaan kun on tullu istuttua näppiksellä pedagogian parissa vähän liikaa, mutta nyt se on loppu. Ei siinä, muutto painaa päälle, että ei oikein ole ehtiny harrastaa, mutta kaikelle on aikansa. N ansioituneesti tuolla Uomiksella pompsautti greidiään taas pykälällä lähettämällä Trolljegeren (6b). Hieno lopetus parille hyvälle yrkälle!

tiistai 14. elokuuta 2012

Pitkää koskea.

Lauantaina pikareissu Pitkäkosken kivelle. Saldona Ingaliina 5+ ja Kaitaa polkua 6a. Mr.N ilmaantui paikalle vähän myöhemmin ja vetäisi Samulin raide 6a+:n. Kiven laatu oli kyllä melko lailla murhaava näpeille ja pienihän tuo kivi on, mutta kandee siellä kerran käydä (mun pitää ehkä mennä vielä toistekin sen Samulin raiteen takia, jota en jaksanu enää kädet pumpissa roikkua. Vaikuttaa ihan tehtävissä olevalta kuitenkin.


Kaitaa polkua. Heelhook!! Näistä hetkistä mä tykkään (varmaan sen takia, ku näyttää kuvissa hyvältä...)!
(c) Meine Frau.
Hyljetoppaus (ei näytä kuvassa niin hyvältä...).
(c) Meine Frau.


Just ku mä olin kriittisessä kohtaa Samulin raidetta, paikalle saapuu joku sukkahousumies kuvaamaan...
(c) Meine Frau.

torstai 9. elokuuta 2012

Ylläripylläri!

Toissailtana taas N:n kanssa Lintukalliolla. Toppasin sen Laululeijan (6a). Meni taas tutulla kaavalla: Muuveja hierottu parilla vikalla kerralla kuntoon ja tuoreena miehenä ku menee paikalle, niin kivuttomasti sujuu. Sen jälkeen topattiin Hippiäisentie (5+), joka mun mielestä on korkeintaan vitonen. N toppas varulta vielä pari kertaa sen Noitarummun, että uskoo ite kiivenneensä sen. Mäkin sain viimein siihen alun työstettyä. Sekin piti tosin ratkoa eri tavalla, kuin N. En vaan saanu itteäni kammettua sellaiseen asentoon, niin piti keksiä jotain muuta. Parin 6a+:n alkuja tahkottiin saamatta mitää järisyttävää aikaseks.

Palataanpa 3,5 vuotta ajassa taaksepäin: BigL vei mut Hutunkiin kokeileen seinäkiipeilyä, innostuin kovasti, mutta ajattelin, että boulderointi se on varmaan mun juttuni. Aika pian kuitenkin köysitouhut vei miestä "kuin kuoriämpäriä" mukanaan ja Cavetus on ollu semmonen satunnainen korvike. Tää kesä on kyllä ollu taas boulderpainotteinen (kiitos tästä kuuluu suuresti Mr.N:lle). Tietty, kun mun vakivarmistusorja Mysterious M makaa kesät mökillä riippumatossa, on sillä ollut vaikutusta tohon köysipuolen hiipumiseen. En mä kuitenkaan ole sieluani tolle boulderoimiselle menettänyt. Köysitteleen ois päästävä... Ois kiva vapista jollain listalla jatko kourassa kiroillen, kun pelottaa niin perkeleesti. Ois myös kiva päästä johonkin TODELLA helpolle halkeamalle sovitteleen kiiloja ja frendejä. Mut hyvä, että on tullut kuitenkin boulderoitua (kuten tikkilistasta näkee)... Ei sillä, että sillä listalla mulle mitään merkitystä ois, muuten kuin että näkeepähän, että on jotain tehty. Mun tapauksessahan yhtä kiivettyä reittiä kohti on hierottu persettä pädiin ihan riittävästi... Ja jos hommaa rupeaa vakavasti pohtimaan, saattahan tällä boulderkaudella olla positiivista vaikutusta voimapuolella köysitouhuihin. Mähän en tätä kiipeilyä harjoittele mitenkään systemaattisesti, kuten ehkä joidenkin mielestä pitäisi. En tee voimakausia yms. urpoilua. Ei siinä, treenatkoon ne, joille se maistuu. Mä kiipeilen vain ja ainoastaan sen takia, silloin kun kiipeilen, että musta se on kivaa. Ja kivaa ei käsittääkseni ole oikeaan harjoitteluun liittyvä termi. Toisin sanoen: Mä en harjoittele kiipeilyä, mä käyn kiipeilemässä.

tiistai 7. elokuuta 2012

Dark end

No joo. Plokissa ollut hiljaista, mutta kipuilussa ei ihan niin. Viikko taaksepäin torstaina oltiin vielä MrN:n kanssa Lintukalliolla. Ite en saanut muuta aikaiseksi, kuin yhden hyvän sturtsin videolle (onhan sekin jotain)! MrN. sen sijaan toppasi 6a+:ksi greidatun Noitarummun. Ensin se tosin tontitti perseelleen (onneks oli pädi) ihan vikalta muuvilta. Mun on kyllä pakko hehkuttaa sitä vielä. Se, että joku oikeesti vetää noin tappiin asti, kertoo kyllä ASENTEESTA (kun ei vain telois itteään). Itellä kun tuppaa oleen aina se, että paukku loppuu, peruutellaanpa takaisinpäin kaikessa rauhassa. Tietty se oli sit aika maassa, mut kymmenen minsan huili, pikku psyykkaus ja toppaus. Se kyllä ansaitsi sen.

Toissailtana käytiin Riistakalliolla, mutta mulla ei kyllä ole mitään kiinnostusta lähteä nykyisellään (ja tuskin koskaan) boulderoimaan niin korkeaa seinää. Mulle ulkoboulderoinnissa on hauskaa keskittyä siihen probleeman ratkomiseen, ei kuoleman pelkoon... No, löyty sieltä laidasta matalampaakin, josta vihdoi ja viimein pääsin yhden 5+:n (Pata Kattilaa Soimaa). Jouduin meneen sen taas vähän erilailla kuin N, johtuen raajojen ulottuvuuden puutteesta, mutta loppujen lopuksi se ois kyllä pitäny mennä paljon vähemmillä yrkillä taas kerran. Ainoa ongelma siinä oli mulle se, että hetken jouduin olemaan kovin kuluttavassa/epämiellyttävässä asennossa (molemmat jalat aika ylhäällä, kädet alhaalla ja perse kaukana seinästä. Mut mitä sen on väliä, kun oon niin vahva ja taitava...

Oli kiva seurata yhden kanssakiipeilijän touhuja. Herra tulee yksin paikalle ja vetäsee ilman pädiä pari highballia lämppäriks "asuin ennen tässä" lähellä. Silloin kun homma toimii, niin se on kaunista, ei kuluttavaa räpiköimistä, vaan kaikki liikkeet on harkittuja ja varmoja, ei hötkyillä, mutta vauhti on sopivaa. Kiipesi yhtä kutosta ja meidän pädit oli siinä lähdössä alla ja kysyin, siirränkö pädejä mukana? "Ei tartte, tulee kiivettyä varmemmin kun ei voi pudota, koska on selkä paskana...". Aika hyvä filosofia.

Tämän jälkeen mentiin vielä kuikuilemaan toisen puolen kalliot ja löytyihän sieltä puuhaakin, yksi reitti työstettiin ensin seisomalähtönä, ja tämän jälkeen N työsti sen vielä istumalähdölläkin. Kaikki tämä tietysti taskulampun valossa, kuten tapana on ollut viime aikoina.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Nightwatch

Ilta/yövuoro työsti kolmen ja puolen tunnin setin äskettäin taas Lintukalliolla. Mä toppasin sen Paradise Oskarin (6a), joka muuten on eka kutosen boulderi mulle. Tuoreena miehenä kun meni, niin ei siinä oikeastaan ollu edes mitään vaikeata. Mr.N lähetti tyylikkäästi yhden 6a+:n, jota on työstetty useamman kerran ja on tuntunu ihan mahdottomalta. Ei ollu. Mäkin pääsin siitä tällä kertaa sen alkukruksin, mutta sieltäpä tuleekin toinen kruksi, joka on menttaalipuolella aika kuumottava. Ei kestäny pää lähteä hakemaan otetta, jonka tietää olevan jossain, mutta ei tarkkaaan tiedä missä. Tosin, oli kyllä kädetkin aika valmista kamaa siinä vaiheessa, että voi olla, etten ois saanu sitä kuitenkaan. Todennäköisesti enemmän psyykkinen ongelma kuitenkin. Siitä sitten vielä projektoimaan Noitarumpua (6a+), joka oli kyllä aika tervaista, ennen kuin loppumetreillä N rupes saamaan jotain tolkkua siihen alkuun. Latasin iiposeen nopeesti flaslightinkin, että pysty näyttään herralle valoa, että näkee kiivetä. Piti sit kuitenkin viheltää peli poikki, kun rupes vaaramomentti kasvaan vähän liikaa ja oli siinä miehessäkin havaittavissa pieniä väsymisen merkkejä...

Scratch of the day!


perjantai 20. heinäkuuta 2012

Parasiitti-Ossi

Toissailtana (yönä) hetettiin taas Mr.N:n kanssa boulderkeikka Lintukalliolle. Positiivinen reissu, sain sen Tuksun (5+), topattua, joka jäi vähän viime kerrasta kaivelemaan. Aika hieno reitti mun mielestä. Semmonen kädet hapottava alku, joka jatkuu herkälle tasapainoilulle, jossa paksua Tuksua saa halailla. Vaikeudet oli kyllä kaikki ekalla puolellatoista metrillä. Loppu oli aika selkeää kauhomista. Tosin, mulle tuli ihan vikalla muuvilla joku pienimuotoinen henkinen kruksi kun tiedosti, että tässähän ollaan jo yli kahdessa metrissä... Varmaan joku köysikiipeilijän kirous. Tuli siinä teorisoitua sitä alkua vähän. Mä jouduin meneen sen pikkasen eri tavalla kuin N. Se yletty suoraan vasemman käden ollessa alkuotteella, heivaan oikean käden tokalta kolmanteen oteeseen. Mä jouduin tekeen pikku korjauksen: Oikea käsi tokalla otteella, joudun hivuttaan vasurin alkuasetelmista selkeästi enemmän k.o. otteen underiin, että yletyn sinne oikean seuraavaan. No, joskus lyhyistä raajoista on haittaa, joskus hyötyä. Ei se mikään syy ole, jos ei pääse. Sit pitää vaan keksiä vaihtoehtoinen lähestymistapa.

Sen jälkeen oli tarkoitus mennä Noitarumpua projektoimaan, mutta kivi oli märkää (kuten monessa muussakin kohtaa). Loppujen lopuksi ruvettiin vääntämään Paradise Oskaria (6a). Siinäkin tuntuu olevan kruksi heti aika alussa. En päässy (pimeys tuli vastaan....seliseli, vielä se menee). Mr.N sen sijaan toppasi sen ehkä noin kahdennellakymmenennellä yrkällä. Ja sen se kyllä ansaitsi! Vähän joutu menttaalista ruoskaa välillä käyttämään, mutta meni se (ampiaisesta huolimatta...). Asiallinen linjan alku siinäkin. Meikäläinenkin pääsi eka kertaa harrastuksen aikana tunnustelemaan polvijammia...ei tosin välttämätön tossa, mut jos haluaa neppailla ja näyttää vaikka hyvältä videolla. Tota N.n toppausta nostan vielä sen verran, että yks jalkaote oli aika pelottavan märkä, eli ei se ainakaan greidiä tiputtanut.

Videomatskua alkaa oleen kohta sen verran kasassa, että täytyy varmaan jossain vaiheessa editoida Lintukallio speciaali.
Päivän saldo. Positiivistahan tässä on se, ettei tartte aina käsistä itkeä.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Projektointia

Eilen taas eksyttiin BigL:n kanssa Vihersaloon projektoimaan pariksi tunniksi sitä samaa linjaa. Mitäkö olen tehnyt sen reitin hyväksi? No, projektoinu sitä n. 8 tuntia ja ajanu autolla 1200km sen edestä. Eilen julistin pyhän päätökseni, että mä vielä kiipeän sen linjan, ennemmin tai myöhemmin. Mun mielestä hyvään reittiin kuuluu myös se, että sitä joutuu työstään. Kaikkea ei pidä saada heti tarjottimelta. 
Eilen saatiin siihen alkuun fiksu vaihtoehto, säästää vähän voimia (ja näyttää paremmalta). BigL myös pääsi taas parikyt senttiä ylemmäs. Kaks tuntia on kyllä sillä kivellä ihan maksimi, sekä lihasten, että ihon osalta

Tällaset räpylät on parin tunnin projektoinnin jälkeen tolla linjalla. Verta tulee vähän sieltä ja täältä.


Päivän parhaasta lähetysyrkästä vastas BigL:




perjantai 13. heinäkuuta 2012

D.I.Y. GoPro wide batterysupersaver!!

Mähän sain aikanaan ex-duunista tommosen GoPron esiasteen (varmaan eka malli). Mullahan on ollu sen kanssa alusta asti pari pikku pulmaa. Toinen on se, että se kuvaa niin kapeaa, että kypäräkamerana ei oikein ole käyttökelponen ku ollaan kuitenkin "iholla" sen kiven kanssa. Toinen, ehkä harmillisempi pulma on ollu se, että vaikka mitä superpupu-pattereita on kokeillu, niin patterit kestää 1-15min. Viistoista on ollu jo sellanen harvinainen kesäkeliotos. Ja uuteen Hero2superwideHDuniversalmikäliehen ei nyt ole varaa, niin tästä suivaantuneena päätin tehdä ulkopuolisen virtalähteen. Eräs kaveri heitti vähän ajatuksia ilmaan, tein puiset dummypatterit, joiden päistä lähtee johdot ja tulee takakannen ja suojakotelon läpi. Siihen oli sitten tarkoitus tilata kiinasta LiFePo4 18650 kenno, niin johan rupeis virtaa riittämään. Kuitenkin päätettiin kokeilla Sanyon Enelooppeja ja kuvas 50min putkeen, ja sitten pantiin poikki kun piti lähteä. Ihan kuningaspatterit! (ja mulla ei ole Sanyon osakkeita). Noihan ei lupaa mitään järisyttäviä amppeerituntilukemia, vaan ne on tehty siten, että pitävät virtansa (jännitteen) yllä pidempään. No tulipahan sitten porailtua kameraan ja koteloon reikiä huvikseen. Tai no onhan mulla siinä nyt optio tulevaisuutta varten kuitenkin...

Sain myös samaiselta herralta lainaan tollasen matkapuhelimeen tarkoitetun fish-eye linssin ja aikani säätelin etäisyyttä ja porasin koteloon lisää reikiä niin sain sen istutettua siihen. Seuraavaa kuvauskeikkaa mielenkiinnolla odottaen.


Puiset dummyt


Piuhat tulee kohtuu nätisti ulos takaa. Tiivistetty kuumaliimalla.


Kiinalainen kalansilmä


Lisää poraa kotelolle. Ei muuten onnistu noin isolla poralla tommoseen millin paksuseen muovinkäikäleeseen kairaaminen. Onneksi oli Dremel.


Kalansilmä kiinni kuumaliimalla. Ei vissiin voi tota yksilöä enää palauttaa...



Kuva alkuperäisellä kameralla.


Kalansilmä kiinnitettynä.

Elikkäs jokseenkin ton punaisen neliön kokoinenhan toi originaali on, eli laajuus lisääntyi! Eihän toi optiikkan ole ehkä parasta Canonin punaista rinkulaa, mutta eipä se ole tossa originaalissakaan. Sitäpaitsi kun ei osaa kuvata, eikä kiivetä, niin ei niistä kuvauksista mitään maailmanluokan juttuja hyvillä vehkeilläkään tulis.

torstai 12. heinäkuuta 2012

Lintukallio

Toissailtana heitettiin Mr.N:n ja hänen sukulaispoikansa kanssa kolmen tunnin bouldersetti taas Lintukalliolle. Pääsin sen Jytkyn, 5 (joka viimeks jäi vähän kaivertamaan). Eipä se sit mikään paha ollutkaan, kun N keksi siihen vaihtoehtoisen lähestymistavan. Yks herkkä kohta siinä on tällaselle lyhytraajaselle. Ihan kiva reitti. Lopussa väännettiin Tuksua 5+ (Tuksustahan tykkää kaikki), ei riittäny kätösissä paukku mulla enää, siinä alussa kun on semmonen hauska kohta, että molemmat kädet pitää olla undereissa vyötärön alapuolella. Pitää kokeilla tuoreempana. N sen toppas. Greidin vaatimattomuudesta huolimatta varsin kivan oloinen vääntö mielestäni. Samaten kun se Green nuns on ice 5+, joka kiivettiin. Makee leipäkki-pätkä, vaikka on boulderi.


Posti toi mulle tollasen paketin second hand frendejä tänään!!

My precious...

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Back to the deep forest

Yes. Eilen lähdettiin BigL:n kanssa pienen arpomisen jälkeen Vihersaloon iltaboulderille n. klo. 22. Kyllä kannatti! Ei me vielä saatu sitä projektia topattua, mutta saatiin istumalähtö työstettyä siihen (jolle edellisellä kerralla vähän naureskeltiin, että "teeppä istumalähtö tähän, hehheh"). Loppupeliin sieltä löytykin ihan kelvolliset otteet. Muuvit on vaan sellaisia aika taiteellisia ja herkkiä, kauniita jopa...
Ja päästiin me taas parikyt senttiä ylemmäs sitä linjaa. Se on vaan aika paha kun se pikkasen hänkkää koko alku ja on aika rajusti vasemman käden varassa, niin jäbät alkaa olemaan aika pumpissa kun pitäis lähteä kruksiin, joka on jo päälle kolmessa metrissä. Vasen käsi on jossain alhaalla, oikealle ei ole oikein mitään kunnollista ja molemmat jalatkin on vähän niin ja näin, niin ei tahdo pää kestää lähteä dynoilemaan ylös kahvaan (ehkä kahvaan...). Pitää työstää vaihtoehtoisia menetelmiä. Reittinä kyllä ihan sikasiisti. Kuten BigL sen sanoi: Ehdottomasti hienoin boulderi, mitä olen kiivennyt. Ja vaikein. Greidiä on paha spekuloida, kun ei ole kiivennyt, mutta arvelisin jotain kutosalkuista kuitenkin olevan. Tossa vähän videontynkää paikanpäältä:

torstai 5. heinäkuuta 2012

Muutto


No niin. Tuotannollisista ja taloudellisista syistä blogi muutti tähän osoitteeseen (ulkoasu elänee tässä jonkin verran). Eli jos palvelu ei miellytä, vaihdetaan palveluntarjoajaa. Vanhat tekstit löytyvät edelleen osoitteesta www.joskusviela.vuodatus.net


Samaan syssyyn blogin nimeen lipsahti tuo pienimuotoinen tavoitteellinen osio, joka aiemminkin oli tarkoitus siihen laittaa, mutta ei sitten syystä a, tahi b, siihen päätynyt. Tavoitehan ei kovin kaksinen noin niinku kiipeilymaailmassa ole, mutta mulle se tuntuu kovin kaukaiselta vielä. Ja tarkennuksena, että nimenomaan liidata 7a. Trädistä turha haaveillakaan.


Jonkin verran on harrasterintamalla taas tapahtunut. Viime lauantaina siis kävimme Rollareilla Mr.N:n kanssa ylisleikeissä.
Keskiviikkona oli iltaboulderit Lintukalliolla. http://27crags.com/crags/lintukallio/topos Ihan käymisen arvoinen paikka, jos ei ole kovin pro (eli mulle passeli). Paljon vitosta ja 6a:ta. Pari reittiä pääsin jopa ylöskin (Mikämikämaa? 5, meni saittina ja Green nuns on ice 5+, redpointtina). Toi vihreet nunnat oli kyllä ihan kiva reitti. Halkeamaa, puristelua ja nojailua, pelkoa ja epävarmuutta, eli kaikki hyvän reitin ainekset. Paitsi, että sitten kun oli topattu, niin tuntu vähän tyhmältä, että tässäkö tää nyt oli. Eli se reitin kruksi oli taas vaihteeks omien korvien välissä.


Eilen taas sekopäistä sekoilua. Oli tarkoitus mennä Tapanilaan köysittelemään. Huomasin, että valjaat kotona. Kiireessä hakemaan, N soittaa kohta, että ei tää oo auki. Vittu joo. Kesätauko. No, eiku plan b ja Konalaan boulderoimaan. Ei oikein maistunu. Oli kovin veltto olo. Aina ku jotain lähti vääntään, niin tahtotila puuttu kokonaan. No aina kannattaa jumpata edes vähän ja jostain syystä, vaikka vääntäminen ei oikein maistunu, jäi hommasta hyvä maku kuitenkin. N toppas yhden valkosen, jota se on projektoinu aika pitkään. Sen kyllä sille soi ihan mielellään. Ja samoilla adrenaliineillä yhden keltasen 6a:n siitä pallon alta.
Itsellä olis kyllä polte päästä köysittelemään. Toi boulderointi ei oikein ole mun juttu. Paitsi ulkona se on ihan kivaa, mutta ne perselähdöt patjalta ei oikein nappaa. Herkkää, staattista hivuttamista sen olla pittää...


Alla pari fotoa Rollareilta:


Kivipoikuus meni
Täähän on helppoa, menee vaan ylöspäin!

Happiness.

Minäkin kävin sovittelemassa ANOPIN synttärilahjaks ostamia Miuroja listoille. Hyvin pitää. Niin hyvin, että enää ei voi syyttää kenkiä... (c) Mr.N.