Nightwatch

Ilta/yövuoro työsti kolmen ja puolen tunnin setin äskettäin taas Lintukalliolla. Mä toppasin sen Paradise Oskarin (6a), joka muuten on eka kutosen boulderi mulle. Tuoreena miehenä kun meni, niin ei siinä oikeastaan ollu edes mitään vaikeata. Mr.N lähetti tyylikkäästi yhden 6a+:n, jota on työstetty useamman kerran ja on tuntunu ihan mahdottomalta. Ei ollu. Mäkin pääsin siitä tällä kertaa sen alkukruksin, mutta sieltäpä tuleekin toinen kruksi, joka on menttaalipuolella aika kuumottava. Ei kestäny pää lähteä hakemaan otetta, jonka tietää olevan jossain, mutta ei tarkkaaan tiedä missä. Tosin, oli kyllä kädetkin aika valmista kamaa siinä vaiheessa, että voi olla, etten ois saanu sitä kuitenkaan. Todennäköisesti enemmän psyykkinen ongelma kuitenkin. Siitä sitten vielä projektoimaan Noitarumpua (6a+), joka oli kyllä aika tervaista, ennen kuin loppumetreillä N rupes saamaan jotain tolkkua siihen alkuun. Latasin iiposeen nopeesti flaslightinkin, että pysty näyttään herralle valoa, että näkee kiivetä. Piti sit kuitenkin viheltää peli poikki, kun rupes vaaramomentti kasvaan vähän liikaa ja oli siinä miehessäkin havaittavissa pieniä väsymisen merkkejä...

Scratch of the day!

Parasiitti-Ossi

Toissailtana (yönä) hetettiin taas Mr.N:n kanssa boulderkeikka Lintukalliolle. Positiivinen reissu, sain sen Tuksun (5+), topattua, joka jäi vähän viime kerrasta kaivelemaan. Aika hieno reitti mun mielestä. Semmonen kädet hapottava alku, joka jatkuu herkälle tasapainoilulle, jossa paksua Tuksua saa halailla. Vaikeudet oli kyllä kaikki ekalla puolellatoista metrillä. Loppu oli aika selkeää kauhomista. Tosin, mulle tuli ihan vikalla muuvilla joku pienimuotoinen henkinen kruksi kun tiedosti, että tässähän ollaan jo yli kahdessa metrissä... Varmaan joku köysikiipeilijän kirous. Tuli siinä teorisoitua sitä alkua vähän. Mä jouduin meneen sen pikkasen eri tavalla kuin N. Se yletty suoraan vasemman käden ollessa alkuotteella, heivaan oikean käden tokalta kolmanteen oteeseen. Mä jouduin tekeen pikku korjauksen: Oikea käsi tokalla otteella, joudun hivuttaan vasurin alkuasetelmista selkeästi enemmän k.o. otteen underiin, että yletyn sinne oikean seuraavaan. No, joskus lyhyistä raajoista on haittaa, joskus hyötyä. Ei se mikään syy ole, jos ei pääse. Sit pitää vaan keksiä vaihtoehtoinen lähestymistapa.

Sen jälkeen oli tarkoitus mennä Noitarumpua projektoimaan, mutta kivi oli märkää (kuten monessa muussakin kohtaa). Loppujen lopuksi ruvettiin vääntämään Paradise Oskaria (6a). Siinäkin tuntuu olevan kruksi heti aika alussa. En päässy (pimeys tuli vastaan....seliseli, vielä se menee). Mr.N sen sijaan toppasi sen ehkä noin kahdennellakymmenennellä yrkällä. Ja sen se kyllä ansaitsi! Vähän joutu menttaalista ruoskaa välillä käyttämään, mutta meni se (ampiaisesta huolimatta...). Asiallinen linjan alku siinäkin. Meikäläinenkin pääsi eka kertaa harrastuksen aikana tunnustelemaan polvijammia...ei tosin välttämätön tossa, mut jos haluaa neppailla ja näyttää vaikka hyvältä videolla. Tota N.n toppausta nostan vielä sen verran, että yks jalkaote oli aika pelottavan märkä, eli ei se ainakaan greidiä tiputtanut.

Videomatskua alkaa oleen kohta sen verran kasassa, että täytyy varmaan jossain vaiheessa editoida Lintukallio speciaali.

Päivän saldo. Positiivistahan tässä on se, ettei tartte aina käsistä itkeä.

Projektointia

Eilen taas eksyttiin BigL:n kanssa Vihersaloon projektoimaan pariksi tunniksi sitä samaa linjaa. Mitäkö olen tehnyt sen reitin hyväksi? No, projektoinu sitä n. 8 tuntia ja ajanu autolla 1200km sen edestä. Eilen julistin pyhän päätökseni, että mä vielä kiipeän sen linjan, ennemmin tai myöhemmin. Mun mielestä hyvään reittiin kuuluu myös se, että sitä joutuu työstään. Kaikkea ei pidä saada heti tarjottimelta. 
Eilen saatiin siihen alkuun fiksu vaihtoehto, säästää vähän voimia (ja näyttää paremmalta). BigL myös pääsi taas parikyt senttiä ylemmäs. Kaks tuntia on kyllä sillä kivellä ihan maksimi, sekä lihasten, että ihon osalta

Tällaset räpylät on parin tunnin projektoinnin jälkeen tolla linjalla. Verta tulee vähän sieltä ja täältä.

Päivän parhaasta lähetysyrkästä vastas BigL:

http://vimeo.com/45762992

D.I.Y. GoPro wide batterysupersaver!!

Mähän sain aikanaan ex-duunista tommosen GoPron esiasteen (varmaan eka malli). Mullahan on ollu sen kanssa alusta asti pari pikku pulmaa. Toinen on se, että se kuvaa niin kapeaa, että kypäräkamerana ei oikein ole käyttökelponen ku ollaan kuitenkin "iholla" sen kiven kanssa. Toinen, ehkä harmillisempi pulma on ollu se, että vaikka mitä superpupu-pattereita on kokeillu, niin patterit kestää 1-15min. Viistoista on ollu jo sellanen harvinainen kesäkeliotos. Ja uuteen Hero2superwideHDuniversalmikäliehen ei nyt ole varaa, niin tästä suivaantuneena päätin tehdä ulkopuolisen virtalähteen. Eräs kaveri heitti vähän ajatuksia ilmaan, tein puiset dummypatterit, joiden päistä lähtee johdot ja tulee takakannen ja suojakotelon läpi. Siihen oli sitten tarkoitus tilata kiinasta LiFePo4 18650 kenno, niin johan rupeis virtaa riittämään. Kuitenkin päätettiin kokeilla Sanyon Enelooppeja ja kuvas 50min putkeen, ja sitten pantiin poikki kun piti lähteä. Ihan kuningaspatterit! (ja mulla ei ole Sanyon osakkeita). Noihan ei lupaa mitään järisyttäviä amppeerituntilukemia, vaan ne on tehty siten, että pitävät virtansa (jännitteen) yllä pidempään. No tulipahan sitten porailtua kameraan ja koteloon reikiä huvikseen. Tai no onhan mulla siinä nyt optio tulevaisuutta varten kuitenkin...

Sain myös samaiselta herralta lainaan tollasen matkapuhelimeen tarkoitetun fish-eye linssin ja aikani säätelin etäisyyttä ja porasin koteloon lisää reikiä niin sain sen istutettua siihen. Seuraavaa kuvauskeikkaa mielenkiinnolla odottaen.



Puiset dummyt



Piuhat tulee kohtuu nätisti ulos takaa. Tiivistetty kuumaliimalla.



Kiinalainen kalansilmä



Lisää poraa kotelolle. Ei muuten onnistu noin isolla poralla tommoseen millin paksuseen muovinkäikäleeseen kairaaminen. Onneksi oli Dremel.



Kalansilmä kiinni kuumaliimalla. Ei vissiin voi tota yksilöä enää palauttaa...



Kuva alkuperäisellä kameralla.



Kalansilmä kiinnitettynä.

Elikkäs jokseenkin ton punaisen neliön kokoinenhan toi originaali on, eli laajuus lisääntyi! Eihän toi optiikkan ole ehkä parasta Canonin punaista rinkulaa, mutta eipä se ole tossa originaalissakaan. Sitäpaitsi kun ei osaa kuvata, eikä kiivetä, niin ei niistä kuvauksista mitään maailmanluokan juttuja hyvillä vehkeilläkään tulis.

Lintukallio

Toissailtana heitettiin Mr.N:n ja hänen sukulaispoikansa kanssa kolmen tunnin bouldersetti taas Lintukalliolle. Pääsin sen Jytkyn, 5 (joka viimeks jäi vähän kaivertamaan). Eipä se sit mikään paha ollutkaan, kun N keksi siihen vaihtoehtoisen lähestymistavan. Yks herkkä kohta siinä on tällaselle lyhytraajaselle. Ihan kiva reitti. Lopussa väännettiin Tuksua 5+ (Tuksustahan tykkää kaikki), ei riittäny kätösissä paukku mulla enää, siinä alussa kun on semmonen hauska kohta, että molemmat kädet pitää olla undereissa vyötärön alapuolella. Pitää kokeilla tuoreempana. N sen toppas. Greidin vaatimattomuudesta huolimatta varsin kivan oloinen vääntö mielestäni. Samaten kun se Green nuns on ice 5+, joka kiivettiin. Makee leipäkki-pätkä, vaikka on boulderi.


Posti toi mulle tollasen paketin second hand frendejä tänään!!

My precious...

Back to the deep forest

Yes. Eilen lähdettiin BigL:n kanssa pienen arpomisen jälkeen Vihersaloon iltaboulderille n. klo. 22. Kyllä kannatti! Ei me vielä saatu sitä projektia topattua, mutta saatiin istumalähtö työstettyä siihen (jolle edellisellä kerralla vähän naureskeltiin, että "teeppä istumalähtö tähän, hehheh"). Loppupeliin sieltä löytykin ihan kelvolliset otteet. Muuvit on vaan sellaisia aika taiteellisia ja herkkiä, kauniita jopa...

Ja päästiin me taas parikyt senttiä ylemmäs sitä linjaa. Se on vaan aika paha kun se pikkasen hänkkää koko alku ja on aika rajusti vasemman käden varassa, niin jäbät alkaa olemaan aika pumpissa kun pitäis lähteä kruksiin, joka on jo päälle kolmessa metrissä. Vasen käsi on jossain alhaalla, oikealle ei ole oikein mitään kunnollista ja molemmat jalatkin on vähän niin ja näin, niin ei tahdo pää kestää lähteä dynoilemaan ylös kahvaan (ehkä kahvaan...). Pitää työstää vaihtoehtoisia menetelmiä. Reittinä kyllä ihan sikasiisti. Kuten BigL sen sanoi: Ehdottomasti hienoin boulderi, mitä olen kiivennyt. Ja vaikein. Greidiä on paha spekuloida, kun ei ole kiivennyt, mutta arvelisin jotain kutosalkuista kuitenkin olevan. Tossa vähän videontynkää paikanpäältä:

https://vimeo.com/45489249

Muutto

No niin. Tuotannollisista ja taloudellisista syistä blogi muutti tähän osoitteeseen (ulkoasu elänee tässä jonkin verran). Eli jos palvelu ei miellytä, vaihdetaan palveluntarjoajaa. Vanhat tekstit löytyvät edelleen osoitteesta www.joskusviela.vuodatus.net

Samaan syssyyn blogin nimeen lipsahti tuo pienimuotoinen tavoitteellinen osio, joka aiemminkin oli tarkoitus siihen laittaa, mutta ei sitten syystä a, tahi b, siihen päätynyt. Tavoitehan ei kovin kaksinen noin niinku kiipeilymaailmassa ole, mutta mulle se tuntuu kovin kaukaiselta vielä. Ja tarkennuksena, että nimenomaan liidata 7a. Trädistä turha haaveillakaan.

Jonkin verran on harrasterintamalla taas tapahtunut. Viime lauantaina siis kävimme Rollareilla Mr.N:n kanssa ylisleikeissä.

Keskiviikkona oli iltaboulderit Lintukalliolla. http://27crags.com/crags/lintukallio/topos Ihan käymisen arvoinen paikka, jos ei ole kovin pro (eli mulle passeli). Paljon vitosta ja 6a:ta. Pari reittiä pääsin jopa ylöskin (Mikämikämaa? 5, meni saittina ja Green nuns on ice 5+, redpointtina). Toi vihreet nunnat oli kyllä ihan kiva reitti. Halkeamaa, puristelua ja nojailua, pelkoa ja epävarmuutta, eli kaikki hyvän reitin ainekset. Paitsi, että sitten kun oli topattu, niin tuntu vähän tyhmältä, että tässäkö tää nyt oli. Eli se reitin kruksi oli taas vaihteeks omien korvien välissä.

Eilen taas sekopäistä sekoilua. Oli tarkoitus mennä Tapanilaan köysittelemään. Huomasin, että valjaat kotona. Kiireessä hakemaan, N soittaa kohta, että ei tää oo auki. Vittu joo. Kesätauko. No, eiku plan b ja Konalaan boulderoimaan. Ei oikein maistunu. Oli kovin veltto olo. Aina ku jotain lähti vääntään, niin tahtotila puuttu kokonaan. No aina kannattaa jumpata edes vähän ja jostain syystä, vaikka vääntäminen ei oikein maistunu, jäi hommasta hyvä maku kuitenkin. N toppas yhden valkosen, jota se on projektoinu aika pitkään. Sen kyllä sille soi ihan mielellään. Ja samoilla adrenaliineillä yhden keltasen 6a:n siitä pallon alta.

Itsellä olis kyllä polte päästä köysittelemään. Toi boulderointi ei oikein ole mun juttu. Paitsi ulkona se on ihan kivaa, mutta ne perselähdöt patjalta ei oikein nappaa. Herkkää, staattista hivuttamista sen olla pittää...

Alla pari fotoa Rollareilta:



Kivipoikuus meni

Täähän on helppoa, menee vaan ylöspäin!

Happiness.

Minäkin kävin sovittelemassa ANOPIN synttärilahjaks ostamia Miuroja listoille. Hyvin pitää. Niin hyvin, että enää ei voi syyttää kenkiä... (c) Mr.N.