Aktiviteettejä

Viime viikko oli pitkästä aikaa harrastepainotteinen. Su trädimixtaa, ma ja ti muoviboulderia (tosin aika heikolla sykkeellä) ja torstaina M:n kanssa louhimassa jäätä pirunkalliolla. Toi muoviboulderi ei oikein tuppaa maistumaan. Ei vaan huvita nykiä persettä patjasta. Ulkona boulderikin on ihan kivaa. Ehkä se ei vaan oo se klassinen "mun juttuni". Sunnuntain mixtahässäkkä ja torstain jääkilkuttelu sen sijaan maistui hyvin. Pirunkallio nyt tietysti on sellainen stadilaiskiva paikka helpolla lähestymisellä ja muutenkin kliiniä, kun on pulttiankkurit valmiina. Toisaalta, sinne voi sentään mennä työpäivän jälkeen, mikä on aika haasteellista monissa muissa ulkopaikoissa talvella. Testissä oli Mr. N:n ostamat hakut: Simond Anaconda Cup. Tuntu kyllä pirun paljon paremmalta tollasella loivalla jäällä kuin noi vanhan liiton Fusionit. Vielä kun niissä ois triggerit, niin hyvä ja saahan ne niihin lisävarusteina.

Hypetystä

No niin notta tuota joo. Mentiin BigL:n kanssa sunnuntaina Joutsassa samalle kalliolle, josta joulun välipäivinä käytiin pakittelemassa. Olin psyykannu itteäni aika lailla uudesta vuodesta asti tohon kyseiseen ränniin. Aiemminhan molemmat pakitettiin siitä kohtaa, kun ois pitäny ruveta kiipeemään sen helpon alun jälkeen. Lisäksi tähän vielä taanoiset olkapäävaivat siihen, niin lähtökohdat ei ollut meidän kannalta parhaat mahdolliset. Mulla oli kuitenkin yks salainen ase, jota se pirun kivi ei tiennyt: Olin saanut hankittua Fusioneitteni kahvoihin jatkopalat Mr. Korosuolta Ruotsista asti (kandee muuten lukee sen blogista gear-raportit. Huomaan juurikin kiipeäväni vääränlaisilla hakuilla. Noi ois joo hyvät hardcore drytool figure-4 hommissa ja tosi jyrkällä jäällä. Eli kaikessa, mitä mä en kiipee. No, noilla mennään, halavalla sain).
Toivoin niiden gurun jatkopalojen mukana tulleen hieman taikaa hommaan. Ja tulihan sitä! Ylös meni. Core näytti reitin korkeudeksi 22m, josta eka puolikas on todella loivaa ja siihen saa pari pomminvarmaa varmistusta, sit on pikku poikkari vähän jyrkemmällä, jonka päässä saa todella luottamusta herättävän kuivan, neljän sentin paksuisen pihlajan ympärille slingan. Sit on hylly, josta alkaa se kiivettävä osuus. Tosiaan, toka kertaa trädiromut mukana ever, niin psyykkisesti oli aika timangi se kiipeilyosuus kun kivi oli rapaista paskaa ja sinne sai kaks varmistusta, joista toinen ois ehkä pitäny. Ensimmäinen ei. Ei se ehkä loppujen lopuksi ollut kuitenkaan paras mahdollinen träditreeni... No, tiettävästi olen nyt ensinousija, niin voinen antaa kyseiselle rännille nimen "Kasvatustieteen perusopinnot" Greidi? Hmmm, mä oon vähän huono greidaamaan yhtään mitään, mutta jos sitä jonkin opin mukaan alanumeroilla rinnastaa kalliolle, niin teknisfyysiseltä vaativuustasoltaan se olis sit varmaan M5, eli ei mikään paha kenellekään, mutta siitä vaikeasta osuudesta tekis mieli sanoa, että huonosti varmistettavissa. BigL veti tyylikkään toiston heti perään, että se voinee downgreidata sen kohta.
Lopputulemmana fiilis oli kyllä aika käsittämättömän pollea kun hakku tavoitti toppimännyn. Kiva oli pitkästä aikaa kiivetä itselle jotain ääriraja-juttua (menttaalista). Jännä homma kun viimeksi lähdin tutkimaan reittiä, niin tuli pakit. Nyt lähdin asenteella, että mä pystyn sen kiipeemään, vaikka en sais mitään romua sinne, niin kas, menihän se sai sitä romuakin vähän kuitenkin. Ja otteitakin löyty ihan eri tavalla hakuille.
Tänään kävin vähän Konalan BK:lla rimpuilemassa, siitä ei sen sijaan taaskaan tullut juuri mitään, mutta oli siinäkin se positiivinen asia, että olkapää ei vaivannut.

And the 1st prize is.....

BigL:n perse könyää ränniä ylös.

Herraa puhalluttaa suorituksen jälkeen. Nyt sai muuten "light and fast" ihan uuden merkityksen. Sillä on tossa kuvassa mun kengät, raudat, hakut, frendit, jatkot, kiilat, kypärä, hanskat, takki. Kalsarit ja valjaat oli sentään omat.

Kostoks joutu hakeen ylä-ankkurin kiertotietä...

 

 

Ja tossa vähän videontynkää paikalta:

 

Kasvatustieteen perusopinnot from Kärppä76 on Vimeo.

Motivation

Par kertaa käyty N:n kanssa Tapanilassa, mutta pikkasen on ollut motivaatio kateissa tuon muovin kiipeämisen suhteen. Johtunee osittain siitä, että ulkona on vaan niin siisti väsätä. M:n kanssa toissa viikonloppuna käytiin jäätä kilkuttelemassa Pirunkalliolla ja se kyllä maistui. Toinen syy muovin huonoon makuun lienee se, että kehittymistä ei ole havaittu aikoihin, joka luonnollisesti johtuu siitä, että lajia ei harrasta tarpeeksi. Pitäisi saada kiinni taas siitä kiipeilyn ilosta ja unohtaa kaikki vitun greidit. Pitänee siis ruveta liidaamaan mulle helppoja reittejä ja ehkä yrittää hieroa tekniikkaa paremmaksi. Se on se liikkeen lumo...
Toissapäiväinen Tapanilan setti ei oikein sujunut kun tuo olkapää/ojentajaseutu on vaivannut tässä jonkun aikaa ja se on oireillut muutoinkin. Ei ole kipeä jatkuvasti, mutta tietyt liikkeet vihloo hetkittäin ja on vähän voimaton. Esim. lukotus on käytännössä mahdotonta ja senhän tietää, mitä se esimerkiksi jääkiipeilyssä aiheuttaa... Työterveyslekuri arveli tänään kyseessä olevan kiertäjäkalvosimen rasitusvamma. Viikon kuuri tulehduskipulääkettä ja kiipeilykielto. Jos ei tokene, ultrataan.
UGH, olen puhunut.