Lähdettiin Kärpän kanssa jo perinteeksi muodostuneelle Kinkkumixtalle
Keski- Suomen synkimpiin metsiin. Tällä
kertaa menimme paikkaan, josta löytyy kuusi- seitsemän metrinen kalliotaivas...
ihan kivoja reittejä kesäisin, ja mikäli olisi pakastanut märän jakson jälkeen
oltaisiin varmaan saatu jonkinlaista jäätäkin Kärpän hakuilla hakattavaksi,
vaan kun ei niin ei: mentiin tyylittömästi pitkin ehtaa, märkää graniittia. Itselleni on näemmä perinteeksi muodostunut täydellinen harjoittelemattomuus tätä hienoa lajia kohtaan, ja kun
kerran vuodessa kokeilee hakuilla ja raudalla ylösmenoa, niin huomaa puutteensa
lajissa aikalailla ensimmäisen metrin aikana. Hapottaa, pelottaa ja tekee mieli
kotio. Urheasti yritettiin, ja Kärpällä oli parhaat yrkat syysmärällä
kalliolla, vaan silti jäi kaksi reittiä odottamaan ensinousuaan mixtaten. Toisen reitin toppausta avittaisi ihan oikeasti talven tuleminen, eli lopun hienoisessa släbissä saattaisi talven tullessa olla jotain alustaakin hakuille. Kovan
hapotuksen jälkeen söimme Kärpän mukaan ottamia jouluisia eväitä, josta onkin
ainokainen kuvamme…tämmöistä, mutta mukavaa oli ulkoilla syysraikkaassa
joulusäässä!
 |
| Kuivaa piparia märässä metsässä. Kaikkensa antaneena. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti