sunnuntai 16. elokuuta 2015

Edmundilla jälleen

Viime torstaina käytiin taas Edmundilla ja sain yhden kurssisuorituksen(hylyn kartoitus) hoidettua. Sukellus meni ihan putkeen, näkyvyys pohjalla kohtalainen 3-4m. Nykyisin alkaa olemaan tilanne se, että pystyy enemmän keskittymään esim. havainnointiin kohteilla kuin omaan sukeltamiseensa.
Eräs seurueemme jäsen valitettavasti korkkasi pintaan pohjalta hallitsemattomasti. Jälkikäteen suoritettu turvapysähdys ja oireita ei ilmennyt. Hyvä niin.


Edmund on tästä 25m alaspäin.


torstai 6. elokuuta 2015

Hiljaisuus. Muutos. Erilaisuus. Samankaltaisuus. Syvyys. Korkeus. Kylmyys. Helle.


11.6. Ollut viimeisin kiipeilytapahtuma. Siis viime vuonna. Eli vuosi ja 2kk taukoa. Luulin jo välillä lopettaneeni, mutta nyt on alkanut taas halu seinälle/kivelle palata. Miksi näin? No kaikenlaista on matkalla sattunut, mutta pääsyy lienee tuon vanhan harrastuksen paluu elämääni melko aktiivisesti. Viime keväänä päivitetty sukelluksen P1-kortti, sitten suoritettu Nitrox-kurssi ja nyt loppusuoralla oleva P2-kurssi ovat vieneet harrasteaikaa melko tehokkaasti. Kohtalaisesti on ollut sukelluksia, pääasiassa hylyillä. Hyvillä näkkäreillä, huonoilla näkkäreillä. Suunnitelman mukaan menneitä, jotenkin perseelleen menneitä. Kylmiä, sopivia, kuumia(näitä vähän). Avustettu hätätilanteessa, jaettu hengitysilmaa, korkattu pintaan puvun tyhjentymättömyyden takia. Nähty kaloja, rapuja, kilkkejä, hylje, hylkyjä, veden alle jäänyt voimalaitos ym. Kaikki sukellukset on olleet hyviä sukelluksia. Aina on opittu jotain ja kehitytty.
Voisi kuvitella että nämä lajit ovat vastakohtia toisilleen. Minusta ne ovat hyvinkin toistensa kaltaisia. Rauhallisuus, suunnitelmallisuus, tekniikka(siis taidot) ovat molemmissa valttia. Oikein toimittaessa omat kyvyt ja rajat tiedostaen varsin turvallisia. Hölmöilemällä pahimmassa tapauksessa kuolettavia.
Nyt on sellainen kutina, että lähitulevaisuudessa pitää päästä kiipeämään...