Hiljaisuus. Muutos. Erilaisuus. Samankaltaisuus. Syvyys. Korkeus. Kylmyys. Helle.

11.6. Ollut viimeisin kiipeilytapahtuma. Siis viime vuonna. Eli vuosi ja 2kk taukoa. Luulin jo välillä lopettaneeni, mutta nyt on alkanut taas halu seinälle/kivelle palata. Miksi näin? No kaikenlaista on matkalla sattunut, mutta pääsyy lienee tuon vanhan harrastuksen paluu elämääni melko aktiivisesti. Viime keväänä päivitetty sukelluksen P1-kortti, sitten suoritettu Nitrox-kurssi ja nyt loppusuoralla oleva P2-kurssi ovat vieneet harrasteaikaa melko tehokkaasti. Kohtalaisesti on ollut sukelluksia, pääasiassa hylyillä. Hyvillä näkkäreillä, huonoilla näkkäreillä. Suunnitelman mukaan menneitä, jotenkin perseelleen menneitä. Kylmiä, sopivia, kuumia(näitä vähän). Avustettu hätätilanteessa, jaettu hengitysilmaa, korkattu pintaan puvun tyhjentymättömyyden takia. Nähty kaloja, rapuja, kilkkejä, hylje, hylkyjä, veden alle jäänyt voimalaitos ym. Kaikki sukellukset on olleet hyviä sukelluksia. Aina on opittu jotain ja kehitytty.
Voisi kuvitella että nämä lajit ovat vastakohtia toisilleen. Minusta ne ovat hyvinkin toistensa kaltaisia. Rauhallisuus, suunnitelmallisuus, tekniikka(siis taidot) ovat molemmissa valttia. Oikein toimittaessa omat kyvyt ja rajat tiedostaen varsin turvallisia. Hölmöilemällä pahimmassa tapauksessa kuolettavia.
Nyt on sellainen kutina, että lähitulevaisuudessa pitää päästä kiipeämään...